Ihmisen osa

Muistatte varmaan että lainasin Kari Hotakaisen Ihmisen osan äänikirjana. Kuuntelin sen pari päivää sitten ja suosittelen todella! En flunssan takia päässyt lenkille mutta sujui se näköjään ilmankin, ei tarvinnut kuin maata, kuunnella ja vaihtaa levyä. Ainut haittapuoli oli levyn kuluneisuus, näköjään muutama muukin oli lainannut sen koska joissain kohdissa oli rasittavia häiriöitä. Lisäksi tykkäsin Ritva Valkamasta lukijana.

Kirja kertoo Salme Malmikunnaksesta, iäkkäästä entisestä lankakauppiaasta, joka myy elämänsä kirjamessuilla sattumalta tapaamalleen kirjailijalle 7000 eurolla. Pääkertoja on Salme mutta ääneen pääsevät myös muiden muassa Salmen mies ja kolme lasta: Paavo, Pekka, Helena ja Maija.

Ihmisen osa oli hieno luku-, tai siis kuuntelukokemus ja toi kivaa vaihtelua loputtoman pituiselta tuntuvan Wolf Hallin kahlaamisen lomaan. Näin äkkiseltään kuvailisin sitä sanoilla ajankohtainen, moniääninen, hauska ja surullinen ja veikkaan, ettei paperiversiota lukiessakaan olisi kauaa mennyt.

//I finally listened to the audio book I loaned ages ago; Ihmisen osa by Kari Hotakainen. It was about an elderly lady who sold her life to a writer for 7000 euros. The book was funny and sad at the same time and I enjoyed it a lot!

Monenlaista

Masennusmusiikin, itseään toistavien soittolistojen ja joulu-jollotuksien tulviessa jo korvista oli ihana yllätys bongata vitoskauden ekan Skins-jakson latautumista odotellessa (kerrassaan kelvottomien telkkariohjelmien päivä tämä sunnuntai, Tuurin joulu, ei varmaan tarvetta lisäselityksille) törmäsin aarteeseen: jonkun Lilyssä linkittämiin uusiin biiseihin The Nationalilta!  I Need My Girl ja Rylan, livenä. Eli uutta levyä on luvassa joskus, toivottavasti pian, koska Alligator, Boxer ja High Violet kaipaavat jo seuraajaa.

Sain tänään myös kudottua villapaitaa vähäsen, ehkä se jopa valmistuu ennen juhannusta! Joululahjatkin alkaa olla valmiita vaikka aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti.

Samalla kertaa törmäsin myös muihin silmän ja korvan iloihin, nimittäin ranskalaisen Yoann Lemoinen ohjaamiin upeisiin musiikkivideoihin ja mainoksiin. Miehen musiikkikaan ei kuulosta hassummalta, sillä taiteilijanimi Woodkidin taakse kätkeytyy kukapa muu kuin Yoann Lemoine, indiemusiikko.

//Apparently The National will release a new record, hopefully soon, because their previous records could use some company. Heard two of their new songs today while browsing Lily and I liked them both immediately. I also managed to knit my pullover today and stumbled upon beautiful videos, advertisements and music made by Yoann Lemoine.

Lumisia seremonioita

Kate Bushin uutta levyä 50 Words For Snow on kehuttu joka puolella mutta itse en ainakaan vielä kertakuuntelun jälkeen oikein syttynyt sille, ellei lasketa valloittavaa Wild Man-lumimiesbiisiä johon ihastuin heti ensikuulemalta. Myös Elton John-duetto Snowed in at Wheeler Street jäi mieleen.

On vähän vaikea eläytyä lumisiin tunnelmiin kun lumi antaa edelleen odottaa itseään, joten täytyy varmaan antaa levylle ja Kate Bushille uusi tilaisuus sitten kun maa on valkea. Jotenkin kuunnellessa tuntui, että mukillinen kuumaa ja hiljalleen satava lumi täydentäisivät kokemusta paremmin kuin sysipimeä, harmaus ja masentava vesitihku.

Myös yksi lempibändeistäni Florence + the Machine on julkaissut uuden levyn, Ceremonialsin. Bändin esikoislevy Lungs oli ja on edelleen yksi salavihkaa lihovan levykokoelmani aarteista ja siksi toivoin, että pitäisin uudestakin. Ja niinhän siinä kävi, että joudun poikkeamaan levykauppaan hankkimaan minulta-itselleni-joululahjan. Nyt on enää jäljellä piinaava tammikuun ja Lana Del Reyn levyn odotus.

//I listened to Kate Bush's and Florence + the Machine's new albums, 50 Words For Snow and Ceremonials. The former left me a bit indifferent apart from two songs, Wild Man and Snowed in at Wheeler Street, but I loved Ceremonials and probably have to buy it now. I'm also anxiously waiting for January and Lana Del Rey's album.

Kookosta ja sitruunaa

*Tahtoisin sanoa, että tämän postauksen tekemisessä ei vahingoitettu yhtään kookospähkinää, mutta se ei ole aivan totta.

Nimittäin särjin yhden! Olen ihan hulluna kookokseen, kookossuklaisiin, kuivattuun kookokseen ja ylipäänsä kaikkeen, missä on kookosta paitsi Valion kookos-ananas jugurttiin, jossa ei oikein maistu se kookos. Siispä nähtyäni kaupassa kookoksen ostin sen koska teki mieli kokeilla miltä tuore kookos oikeastaan maistuu. Kassatäti vähän kohotteli kulmiaan ostoksilleni: kahdenlaisia juustoja, pestoa ja kookospähkinä.

Kookospähkinän rikki saaminen oli loppujen lopuksi aika simppeliä vaikka veikin aikaa. Ensin Googlasin ohjeen) ja sitä seuraten porasin yhden kolmesta silmästä auki viinipullon korkinavajaalla ja valutin nesteen hedelmän sisältä kulhoon. Olisi pitänyt porata kaikki kolme auki niin se olisi tapahtunut nopeammin mutta sopivien työvälineiden puutteessa (vasara löytyy muttei yhtään naulaa enkä viitsinyt riskeerata ruuvimeisseliä) tyydyin aukaisemaan vain yhden.

Kookoksen sisällä ollut neste oli roskaista joten suodatin sen puhtaaksi kahvin suodatinpussilla.

Laitoin kookospähkinän pussiin ja kävin pihalla mätkimässä sen rikki vasaralla. Kannattaa pienentää suurimmat osat, se helpottaa sisemmän kuoren poistamista.

Ilta kului sukkelaan kookospaloja veitsellä  puhtaaksi rapsuttaessa. Mikä oli tämä Huippis-voittaja? Minusta valju Anna-Sofia olisi pitänyt pudottaa jo viime jaksossa, tykkäsin Minnasta paljon enemmän pituusongelmasta huolimatta ja nyt toivoin Helenin voittavan.

Leivoin myös sitruunamuffinsseja. Halusin niistä oikein sitruunaisia joten etsin netistä ohjeen pohjaksi ja lisäsin taikinaan vielä sitruunankuorta raasteena ja sitruunan makuista rahkaa. Sitruunarahka uhkasi kadota parempiin suihin jo ennen taikinaan joutumista, niin hyvää se on.

Sitruunamuffinssit

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 muna

11/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria.

purkillinen sitruunarahkaa

'

1 sitruunan kuori raasteena

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit hyvin kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon kananmuna. Lisää rahka. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kääntele ne esim: nuolijalla varovasti sekaisin vaahdon kanssa.

Annostele muffinsivuokiin tai -pellille ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 min. 

Sitruunakuorrute (Johan Åkerbergin Muffinssikirjasta)

50 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl voita

5 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

raastettua sitruunankuorta

Sekoita voi ja tuorejuusto vispilällä pehmeäksi ja lisää joukkoon tomusokeri, sitruunamehu ja kuoriraaste.

Sitruunatahna (samasta kirjasta)

11/2 sitruunaa

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

Raasta sitruunoiden kuori hienoksi raasteeksi ja purista mehu kattilaan. Anna seoksen kiehahtaa. Lisää dl sokeria ja voi. Sekoita, kunnes kaikki on liuennut ja anna jäähtyä. Vatkaa munat ja ja loput sokerista vaahdoksi. Sekoita sitruunatahnan joukkoon ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes tahna sakenee (se ei saa kiehua). Kaada puhtaisiin purkkeihin, anna jäähtyä ja laita kansi päälle. Tahna säilyy jääkaapissa 10-12 päivää.

// Today I broke a coconut I had bought earlier to see how fresh coconut tastes and baked lemon cupcakes. I also didn't like that Anna Sofia won the newest season of Finland's Next Top Model; both Helen and Minna were better in my opinion. 

Äänikirjat eivät olekaan Saatanasta

Aiemmin minä ja äänikirjat oli yhteensovittamaton yhtälö. Lainasin joskus ajat sitten sellaisen mutta aika äkkiä pitkästyin kesken kaiken ja luovutin; kuunneltu kirja ei vain ollut sama asia kuin itse luettu. Hyvästelin koko ajatuksen äänikirjoista ja tuhahtelin nähdessäni niitä: sopivat joillekin mutta not my cup of tea.

Mutta vanhat sanonnat kissoista ja mummoista taitavat pitää paikkansa: luin Kaikki mitä rakastin- blogista postauksen kävelyistä äänikirjojen ja Podcastien kanssa. Päätin siis kokeilla millaista olisi lenkkeillä kuunnellen puhetta musiikin sijaan ja vihdoin tutustua Podcasteihin, joita en ole koskaan kuunnellut aikomuksista huolimatta. Ei siis muuta kuin mars Yle Areenaan ja lataukseen Aristoteleen kantapää, jota Ylen Radio 1:seen mielistynyt kaverini usein mainostaa.

Ja toimihan se. Ohjelma skitsofreenikkojen puheentuottamisen diskurssista oli kiinnostavaa kuunneltavaa ja suuntasin seuraavaksi kirjastoon toiveena että oheistekeminen saisi kirjan kuuntelemisenkin onnistumaan. Lainasin Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Kari Hotakaisen Ihmisen osan ja eilen ja tänään kävelin Oulujoen rannalla Bulgakovin seurassa. Liikunnan ja tämäkin pitäisi lukea- kirjan yhdistelmä oli loistava, ainut ongelma oli ensimmäisenä päivänä kaamean kova tuuli ja toisena kaikenlaiset liikenteen oheisäänet jotka häiritsivät vähän kuuntelua. Onneksi se ongelma on varmaan aika helposti ratkaistu; on aika hankkia vihdoin kunnolliset kuulokkeet jotka eristävät ääntä paremmin kuin nuo nykyiset aina solmussa olevat sankanappikuulokeviritykset. Täytyy siis vähän  tutkia vaihtoehtoja ja ehkä esittää toive joulupukille (suositelkaa, jos jollain on antaa vinkkejä hyvistä kuulokkeista).

Saatana saapuu Moskovaan on muuten yksi niistä kirjoista, jotka olen aloittanut, mutta jota en koskaan jostain syystä saanut aikaiseksi luettua loppuun. Nyt en käsitä miksi. Ensimmäisen levyn kuunneltuani olen ihan koukussa ja odotan jo innolla huomista ja pääsyä toisen levyn kimppuun.

// I thought I was incapable of listening to audio books without getting bored until I read about someone who listened to them while walking around her neighbourhood. I tested this with a Podcast of a radio program my friend had recommended and Mikhail Bulgakov's The Master and Margarita and found that I had been wrong. Exercise and books are a great combination and I can't wait to hear what happens next!

Uudistuksia

Päätin tehdä vähän myllerryksiä blogissa. Aihealue pysyy edelleen samana eli kaikki mahdollinen mikä inspiroi. Yritin väsätä kirjablogia Wordpressiin, mutta en ymmärtänyt sen käytöstä hölkäsen pöläystä. Sitten muistin että ai niin, sullahan on eräs toinenkin blogi olemassa ja pelastauduin tänne tutun ja turvallisen Bloggerin puolelle. Alan myös kirjoittaa pääosin suomeksi. Ja nähtävästi täytyy tehdä uusi blogin banneri, tuo katkeaa jotenkin kesken enkä ymmärrä mistä se johtuu, raivostuttavaa...


I decided to renew this blog a bit: I'll still write about everything that happens to interest me but the posts will mainly be in Finnish with a small translation in the end. It also seems that I have to make a new banner picture tomorrow, I wonder how I managed to fuck that up...

goodbye summer, you'll be sorely missed!

I noticed that the first signs of fall are here. I love summer so it's a bit sad that its ending but at the same time I'm looking forward to September.

I also cooked Avocado pasta, it was really fast to make and tasted good too!